Vancouver & Nelson B.C., Canada - Matkan 2. Päivä

Tiistai, 28. heinäkuuta:

Heräsimme varhain, ja jo kahdeksalta olimme liikkeellä aamiaiskahvilaa etsimässä. Pacific Centre -ostoskeskuksesta sopivan kuppilan löysimmekin ja istuimme alas cappuccinoille, muna-pekonisämpylälle (J-P) ja lohileivälle (minä). Kaupunki tuntui kovin kuumalta ja tuskailimme jo etukäteen, nousisivatko hellelukemat edellispäivän +37 asteen tasolle.

Meillä ei ollut kummempaa agendaa päivälle - kunhan Chinatownissa kävisimme ja keskustaa koluaisimme. Ensimmäinen etappimme olikin sitten Chinatown, kymmenisen korttelin kävelyn päässä.

Vancouverin Chinatown on Pohjois-Amerikan toiseksi isoin (San Fransiscossa luemma isoin) ja näkemistä riitti. Peräti 30% suur-Vancouverin kahdesta miljoonasta asukkaasta puhuu äidinkielenään kiinaa, joten ei ihme, että Chinatown oli hyvin eläväinen pieni maailmansa!

Alkuun nautimme rauhaisan puiston tunnelmasta. Lumpeet kukkivat pienessä lammessa ja linnut sirkuttivat - vain puitten takana kohoavat pilvenpiirtäjät muistuttivat, että ollaan kuitenkin ihan kaupungin ytimessä.

Kiertelimme kiinalaiskaupunginosassa kolmisen tuntia. Vesipulloa vesipullon perään ja välillä poikkesimme ilmastoidun näköisiin kauppoihin vilvoittelemaan. Erityisesti nautimme ruokakauppojen tutkimisesta. Osa ruokapuodeista oli levittäytynyt jalkakäytäville asti ja tarjontaa riitti: kuivattuja simpukoita, kaloja, katkarapuja, liskoja (!), erilaisia papuja, sieniä, mausteita, pähkinöitä...

'Turhientavarainkaupoista' olisi saanut mukaansa esimerkiksi kiina-astioita, puikkoja ja järeitä kokkiveitsiä hyvin halvalla. Yhdestä keittiötarvikeliikkeestä mukaani tarttui kuusi kappaletta muovisia 'Hello Kitty' -hyytelö/jäädykevuokia Saagan iloksi. Yhteishinta huimat 2,97CAD eli pari euroa...

Olisimme mieluusti lounastaneet kiinalaisittain, mutta puolenpäivän aikoihin kaikki 'kunnon' ravintolat olivat vielä kiinni ja pikakiinalaiset eivät innostaneet, joten aloimme hitaasti hivuttautua toisaalle.

Hieman kiinaportin ulkopuolelta löysimme vielä ison aasialaisen ruokamarketin, jonka ilmastoinnista nautimme samalla kun tutkimme hyllyjä. Saaga olisi mennyt mykäksi nuudelivalikoiman edessä! Ja me kuolasimme sekä leivostiskillä että merenherkkualtailla - eläviä taskurapuja, monenmoisia simpukoita, hummereita, rapuja... J-P totesikin, että seuraavalla reissulla emme majoitu hotelliin vaan jonnekin, jossa voi itse kokata :)

Nälkä ja jano tekivät kuitenkin vakaasti tuloaan ja kuin tilauksesta edessämme oli 'Pivo' - keskieurooppalaistyylinen pieni olutravintola. Sinne! Ainakin janoa lieventämään ja ehkä myös ruokalistaa tutkimaan. Mielenkiintoisia paikallisia oluita (kuten Whistler) oli listalla useita eli eikun maistelemaan. Lounaaksi päädyimme tilaamaan 'Ploughman's Platen' - patonkia, erilaisia juustoja, kylmiä lihoja ja suolakurkkua - riitti erinomaisesti kahdelle.

Matkamme jatkui sitten ydinkeskustan suuntaan. Yhdessä vaiheessa kävelimme ei-niin-mukavaa katua: kerjäläisiä, kodittomia, alkoholisteja, kaikenmoisia laitapuolisia. Samaisessa korttelissa oli pullojenpalautuspiste, jonne riitti jonottajia - monilla yön ahkeroinnin jäljilta olallaan parikin isoa jätesäkillistä rahanarvoisia tyhjiä pulloja. Jossain vaiheessa ohitsemme viipotti nuori mies shortseissaan ja huuteli kuuluvasti ' weed, anybody? - weeeed, anybody?'. - Kukaan ei onneksi käyttäytynyt uhkaavasti. Lienivät omissa pikku maailmoissaan he.

Muutamaa korttelia myöhemmin pistäydyimme johonkin 'rockteepaita'-liikkeeseen. J-P katseli paitoja, mutta oma huomioni kiinnittyi heti alkuunsa kaupan kirjavalikoimaan, joka oli varsin kannabispainotteinen, 'kotipuutarhurioppaita' muiden muassa. Kaupasta ulos astuttuamme bongasin kadun vastakkaiselta puolelta liikkeen nimeltä 'Marc Emery's Cannabis Culture Headquarters'. - Myöhemmin luin Nelsonin paikallislehdestä, että kyseinen Marc Emery on suurikin kannabiksen puolestapuhujaguru Kanadassa (oli mm. tulossa Nelsoniin puhumaan 10. elokuuta), mutta on piakkoin joutumassa USA:n puolella viideksi vuodeksi vankilaan huumausainevapaamielisyytensä vuoksi.

***
Vancouverko iso kaupunki? - Jossain vaiheessa tiistaikävelyämme olin näkevinäni jotain 'tuttua'. Meni hetki ennenkuin tajusin, että yhdessä kadunkulmassa seisoskeleva nuorimies oli sama tyyppi, jonka vieressä istuimme lentokoneessa matkalla Torontosta Vancouveriin! - Pieni, pieni maailma!

***

Iltapäivemmällä kävimme Harbour Centren tornissa ihailemassa kaupunkinäkymiä. Torni on kutakuinkin Näsinneulan korkuinen (näköalatasanne 130 metrissä), mutta Vancouverin pilvenpiirtäjät jäivät kuitenkin kovin paljon alemmaksi. - Jälkeenpäin muistelin visiittiä 554-metrisessä CN-tornissa (näköalatasanne 346 metrin korkeudessa) Torontossa äitini kanssa vuonna 1990, joten vaikka hississä (tornin ulkoreunalla) J-P:täkin hirvitti, niin eihän tämä vielä mitään...

***

Tornista laskeuduttuamme kävimme lähikahvilassa - root beer-limsa minulle (J-P ei tykkää - maistuu kuulemma hammastahnalta - niinkuin maistuukin) ja ginger ale J-P:lle. Sitten jaksoi taas.

***

Välillä oli pakko käydä hotellissa suihkussa ja vaatteet vaihtamassa. Helvatun helle. Sitten jaksoi taas. Lähikortteleita ihmetellä, jos ei muuta.

***
Loppuilta menikin lähikortteleissa. Pikkukauppoja, iso Chaptersin kirjakauppa, Sears -tavaratalo, nettikahvila, josta pikapikaa postasinkin jotain, janonlievikettä... ja sitten illallispaikkaa etsimään.

Japanilainen vei jo toisena iltana peräkkäin voiton: Tsunami Sushi! J-P tilasi merenherkkutempuraa, minä taas hain vedessä kelluvista sushiveneistä muutaman pienen sushilautasen. Erinomaista vaan ei ihan yhtä hyvää kuin edellisillan Oysi Oysin sushit!

***

7-elevenin kautta hotelliin. Pullovettä, hedelmiä, mehuja, suklaata ja kolmioleipiä seuraavan päivän 13 tunnin bussimatkaa varten. Vuorten kuvat silmissäni sain jokusen tunnin nukuttuakin ennen herätystä aamuviideltä...